Paatsjokilaakso sijaitsee keskellä suurta maa-aluetta, joka vuonna 1326 oli Norjan ja Venäjän yhteisaluetta. Alue ulottui silloin Tysfjordista Vienanmerelle. Ruotsikin esitti vaatimuksia osasta yhteisaluetta, joka koko ajan supistui alaltaan. Kun Ruotsi ja Tanska-Norja kävivät rajaa vuonna 1766, pysähdyttiin läntisimpään kolttasaamelaiseen siidaan, joka eli Näätämöjoen varrella. Lähemmäksi Venäjää ei uskallettu mennä. Seuraavien 60 vuoden aikana yhteisalue käsitti vain kolttasaamelaisten kolme siidaa, Näätämön, Paatsjoen ja Petsamon. Siellä väestöä verotti sekä Venäjä että Tanska-Norja.

Vuonna 1826 yhteisalue jettiin, ja nykyiset valtakunnan rajat määrättiin. Se hävitti Näätämön ja Paatsjoen kolttien elämän perustan. Valtakunnanraja jakoi heidän siidansa kahtia. Näin ollen heidän vuotuiset kausimuuttonsa estyivät. Näiden kahden laakson alkuperäisväestöt joutuivat luopumaan vanhasta nomadisesta elintavastaan ja asettua elämään pysyvässä asutuksessa.