Paatsjoen suojelualueilla, missä ei ole tehty hakkuita metsässä, voi löytää kulttuurijälkiä vanhempien aikojen saamelaisesta männyn kuorimisesta. Sellaisia ”ikkunoita” on kartoitettu 350 puussa. Kuoriminen on ajoitettu ajanjaksolle 1778–1903. Vaaleaa nilakerrosta, pettua, käytettiin ruoan valmistukseen sekä kolttasaamelaisten että inarinsaamelaisten parissa Paatsjoella.

Jokainen perhe korjasi vuosittain 30–35 kiloa männyn nilaa. Pettua ei käytetty nälän ja pula-ajan vuoksi, vaan koska se oli arvokas ja maukas ravinnon lisuke kalan ja lihan kanssa. Pettu korjattiin kesäkuussa suopursun kukinnan aikaan. Silloin nila irtosi helpoimmin. Kaarna leikattiin irti rinnan korkeudelta, mutta mäntyyn jätettiin kolmen sormen levyinen kaistale. Näin puut voivat jäädä henkiin ja usean sukupolven käytettäviksi. Kestävyysperiaate oli tärkeä kolttasaamelaisille. Luontoa ja luonnonvaroja ei saanut köyhdyttää. Tällainen elintapa oli vallitseva kolttasaamelaisten ajatustavassa.

Petunkorjaaminen näkyy ”ikkunoina” puussa, kun mänty kasvaa. Nila kuivattiin, jauhettiin hienoiksi ryyneiksi ja varastoitiin tulevaa ympärivuotista käyttöä varten. Ryynit sekoitettiin sitten kalaliemeen kesällä ja lihaliemeen talvella sekä mausteeksi että suurusteeksi.