Kun valtiollinen metsätalous alkoi vuonna 1905, täytyi työntekijöiden itse järjestää asunto itselleen. Työporukat pystyttivät usein pienen kelohonkakämpän, kun hakkuupalstat oli jaettu syksyllä. Nykyään löytää monien sellaisten perustuksia, useimmat ovat sotien väliseltä ajalta. Jotkut ovat erittäin pieniä, niihin mahtuivat hädin tuskin ne, jotka nukkuivat niissä. Toiset kämpät olivat isompia ja käytössä useamman vuoden.

Asuinolosuhteet olivat joka tapauksessa spartalaisia. Ruoanlaitto, vaatteiden ja valjaiden kuivatus, korjaukset ja henkilökohtainen hygienia – kaikki oli tehtävä samassa huoneessa. Metsurit valittivat jatkuvasti olosuhteista ja saivat muutaman kymmenen vuoden kuluttua metsähallinnon ottamaan vastuun hirsikämppien ja tallien rakentamisesta. Kylän nuoria naisia palkattiin laittamaan ruokaa. Nämä kokit asuivat kämpässä verhon takana. Metsurit kattoivat heidän palkkansa ja omat ruokamenonsa.

Toisen maailmansodan jälkeen metsähallinto rakensi useita korkeampitasoisia uudisrakennuksia. Silti niitäkin kutsuttiin kämpiksi. Infopiste Gjøkenin päärakennus, Käkijärven kämppä alkuperäisessä muodossaan, on esimerkki niistä.