Paatsjoessa tiedetään uitetun puuta 1700-luvulta asti. Silloin kolttasaamelaiset toimittivat tukkeja, jotka laivattiin Vuoreijaan. Vaikka heillä oli kokemusta uitosta, he eivät Venäjän kansalaisina saaneet osallistua valtiolliseen uittoon. Kolttasaamelaisilta kuitenkin kysyttiin neuvoa, kun syntyi ongelmia. Ensimmäisen kerran valtio onnistui uittamaan tukkeja mereen vuonna 1884. Tällöin kokeneita uittajia noudettiin Østerdalenista Etelä-Norjasta.

Vuonna 1890 oli eräässä yksityisessä yhtiössä töissä ruotsalaisia uittomiehiä. Silloin myös paikalliset oppivat ammatin. Vuonna 1905 käynnistyi tavallinen metsän hakkuu Vuovatuksen lähistöllä. Yli 3000 tukkia uitettiin viidenkymmenen kilometrin matka ja nostettiin maalle Saarikosken (Holmfoss) sahalle. Sekä Paatsjokea että sen joitakin sivujokia käytettiin uittoon toisen maailmansodan loppuun saakka. Joen suvanto-osuuksilla täytyi tukit varpata ankkuroiduista lotjista käsin.

Myös Suomesta tuli tukkeja, jotka uitettiin alas koko joen matkan. Uitto päättyi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliiton kanssa solmitun rajasopimuksen vuoksi.